Tiedote 19.5.2014 - Tuhat tonnia uraania - Ei ympäristövaikutusten arviointia

Tiedote 19.5.2014

Tuhat tonnia uraania - Ei ympäristövaikutusten
arviointia

Lukuisista pyynnöistämme huolimatta meille ei ole kerrottu
Talvivaaran kaivoksen uraanitasetta. Niinpä laskimme sen itse.
Talvivaara on louhinut tähän mennessä 54 miljoonaa tonnia
malmikiveä. Kivessä on keskimäärin uraania 0.0017
(painoprosenttia); 15-20 mg kilossa. Sivukiven louhinnassa nousee
uraania esiin yhtä paljon kuin varsinaisen malmikiven louhinnassa.
Talvivaarassa on siis laitettu liuotuskasoihin 54 000 000 tn x
0.0017/100 = 918 tonnia uraania, gramma-arvion perusteella 810-1080
tonnia.

Paljonko on tuhat tonnia? Tuhat tonnia uraania on suuren ja
pienen
uraanimalmion raja. Talvivaara on Suomen tunnetuista
uraanivarannoista
määrällisesti suurin (OECD 2004, NEA No. 5291. s.130-131).
Pitoisuudet ovat pieniä, mutta määrä valtava. Päästäkseen
tavoittelemaansa (vähintään) 350 tonnin uraanin vuosituotantoon
Talvivaarassa tulisi louhia
jättiläismäinen määrä malmia. Tähän asti kaivoksen nikkelin ja
sinkin
saanti on ollut noin 40 % liuotuskasojen malmista. Tällä saannilla
pitäisi louhia vuodessa 52 miljoonaa tonnia, jotta saataisiin 350
tonnin uraanin vuosituotanto. Tuokin määrä on suurempi kuin EU:n
viimeisimmän Tsekin uraanikaivoksen tuotto, joka tuotti n. 320 t
uraania vuodessa. Talvivaaran ympäristöluvan mukainen louhintaraja
on kuitenkin vain 15 miljoonaa tonnia malmikiveä.

On skandaali, että Talvivaaran uraaninkäsittelyn
ympäristövaikutuksia ei
ole arvioitu eikä tutkittu louhinnasta alkaen, vaikka YVA-asetus
sitä selkeästi vaatii. Uraania ei arvioitu kaivoslupakäsittelyssä
eikä ympäristölupakäsittelyssä. Missä uraani piilee? Meillä on
vahvoja syitä epäillä, että uraanin liukeneminen prosessiliuokseen
on korkeintaan nikkelin ja sinkin 40 % saannin luokkaa. Tämä
tarkoittaa sitä, että rikastuskasoissa (liuotuskasat) on edelleen
n. 600 tonnia uraania, kipsisakka-altaisiin on johdettu vajaa 300
tonnia ja nikkelirikasteen mukana Harjavaltaan on mennyt
korkeintaan muutamia kymmeniä tonneja uraania. Loput kymmenet
tonnit ovat kaikkialla siellä, mihin kipsisakka-altaan nestettä on
vuotanut tai johdettu.

Otimme näytteitä kipsisakka-altaan (marraskuu 2012) vuodon
jälkeen kaivospiirin ulkopuolelta Mourunpuron suistosta ja keväällä
Ylä-Lumijärven appelsiinimehun värisestä kellertävästä sakasta heti
sedimentin päällä. Tulokset lienevät Suomen ennätysluokkaa.
Mourunpuron näytteessä oli uraania 188 mg kilossa (kuiva-aineesta)
ja "appelsiinimehussa" 330 mg/kg (ka). Huomattavaa on, että
appelsiinimehun värisessä sakka-näytteessä oli alumiinia peräti 17
% ja Mourunpuron näytteessäkin 9 %.

Talvivaaran kaivokseen on viipymättä laadittava uraanitase
sisältäen tytärnuklidit, saastuneet alueet on paikallistettava ja
puhdistettava sekä kaikki uraaniin liittyvät ympäristövaikutukset
ja päästöt kartoitettava. Hajoamistuotteiden säteilyriskien lisäksi
tulee muistaa myös uraanin kemiallinen myrkyllisyys ja herkkä
vesiliukoisuus. Talvivaaran jätevesipäästöjen kautta tämä on
erityinen ongelma Kainuun ja Savon vesistöjen eliöstölle. Yhtiö
tavoittelee toiminta-ajalleen peräti 20 000 tonnia uraania. Se on
paljon, kun 1000 tonnia on pienen ja suuren uraanimalmion raja.
Vertailuna voi käyttää sitä, että Iran juhli pari vuotta sitten
löytäneensä merkittävän 3000 tonnin uraanimalmion.
Samalla on kuitenkin todettava, että Talvivaaran tavoittelema
350-500 tonnin uraanin tuotanto/vuosi on unelmahöttöä, sillä
Talvivaaran mustaliuske ei ole malmia sanan varsinaisessa
merkityksessä. Louhinnalle ei ole taloudellisia perusteita.

Antti Lankinen, Suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piirin kaivosvastaava Johan Heino, pj, SLL Kainuu Mika Flöjt, tutkija FM Lasse Flöjt, insinööri Sami Maaranen, Stop Talvivaara-kansanliike

---

Dokumentit:
Tutkimustodistus 2.4.2013 Ylä-Lumijärvestä otetusta
herkkäliikkeistä keltaista kiintoainesta sisältäneestä
vesinäytteestä.

Analyysiä ja vertailua 29.4.2013: Keltaisen herkkäliikkeisen sekä sen alla olevan sakan koostumus kiintoainetta kohden.