Julkisen sanan neuvosto
Kantelu Helsingin Sanomien kahdesta Talvivaara-artikkelista
Pyydän tutkimaan onko Helsingin Sanomat rikkonut hyvää lehtimiestapaa
julkaistessaan toimittaja Petri Sajarin Talvivaara -artikkelit 2.8. 2014
ja 7.6.2016.
Poikkeuksellisesti pyydetään tutkimaan myös aiempi kirjoitus, vaikka
pääsääntöisesti tutkitte vain alle 3 kuukautta vanhoja asioita.
Tässä tapauksessa on paikallaan, kokonaiskuvan hahmottamiseksi ,
arvioida molemmat kirjoitukset, jotka yhdessä kertovat enemmän Helsingin
Sanomien roolista Talvivaara-asiassa.
Molemmat kirjoitukset on julkaistu Talvivaaran tarinan kriittisillä
hetkillä. Näyttää ikävästi siltä, että lehti on molemmilla kerroilla
antautunut kaivosyhtiön viestinnän välineeksi ja disinformaation välittäjäksi ja
tavoitteena on ollut sijoittajien, valtion ja yksityisten sijoittajien,
lobbaus investointeihin.
Mielestäni maan päälehden tulee välittää luotettavaa ja tasapuolista
tietoa erityisesti tällaisesta kansakunnan kriisiyhtiöstä. Lehden ei tule
antautua yksipuolisen kuvan maalaajaksi vaan olla pikemminkin antamassa
aineksi päätöksenteolle julkaisemalla myös kriittisiä arvioita ja
ylläpitämällä vuoropuhelua.
Kantelijan mielestä näissä kahdessa jutussa rikotaan Journalistin 35:stä
ohjeesta mahdollisesti ainakin seuraavia ohjeita:
1. Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja
katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa
tapahtuu.
2. Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin
perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen
ulkopuolisille.
8. Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä
aineistosta.
12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on
kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai
vahingoittamistarkoitus.
15. Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille
ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate.
16. Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä.
Piilomainonta on torjuttava.
Käyn lyhyesti läpi molemmat kirjoitukset, joista kantelu on tehty.
1. Talvivaarasta rahantekokone?
Elokuussa 2014 Talvivaara hoippui rahoituskriisissä ja uusia
piensijoittajia haalittiin. Hesari julkaisi 2.8.2014 Petri Sajarin
kirjoituksen otsikolla:
Talvivaara horjuu konkurssin partaalla mutta Perä uskoo: "Kaivoksesta
tulee vielä rahantekokone"
http://www.hs.fi/talous/a1406871703825
Juttua voidaan pitää estottomana mainospuheenvuorona kaivosyhtiölle ja
yllytyspuheenvuorona erityisesti piensijoittajille.
Tarina huipentuu siihen kun teknologiajohtaja esittelee erämaisen kaunista
Ylä-Lumijärveä ja hörppaa sen vettä.
Tarinahan on sinänsä hyvä, mutta se ei ole tosi.
Lehti ei kerro, että järven pohjaan on saostunut kymmenien senttien
paksuinen nikkeliä, uraania kadmiumia ym sisältävä sakkakerros. Järvi on
kaivoksen jäteallas. Tämä asiantila on kaikkien niiden tiedossa, jotka
ovat vähänkään seuranneet kaivoksen toimintaa.
Lehden viesti on päinvastainen. Järvi on puhdas ja ennallaan joten
implisiittisesti kaikki puhe ympäristökatastrofista on ollut siis
liioittelua. Jos pahiten saastunut lähijärvi on juomakelpoinen, ei
suurta vahinkoa siis ole tapahtunut.
Mielestäni tällaisten väitteiden esittäminen yhtiön tuotantojohtajan
toimesta hipoo pörssin tiedottamisrikosta. Lehden osalta kyse on ilmeisen
tietoisesta osallistumisesta harhaanjohtavan ja vääriä mielikuvia luovan
viestin välitykseen. Kirjoistuksen harhaanjohtavalla tendenssillä
saattoi myös olla vaikutus monien piensijoittajien ostopäätöksiin.
2. Asiantuntija-arvio suosittaa kaivoksen toiminnan jatkamista
Toinen Hesarin ja Petri Sajarin kirjotus jonka pyydän myös tutkimaan
julkaistiin 7.6.2016 otsikolla:
Tuore asiantuntija-arvio suosittaa Talvivaaran entisen kaivoksen toiminnan
jatkamista
Arvion mukaan kaivoksen käytettävyys ja luotettavuus ovat parantuneet
merkittävästi.
http://www.hs.fi/paivanlehti/07062016/a1465187890157
Teksti on otsikon mukaista vakuuttelua alusta loppuun saakka. Maaginen
sana asiantuntija esiintyy jutussa neljä kertaa ja selvityksen tehnyt
mutta nimettömäksi jäänyt ryhmä esitellään näin: Asiantuntijaryhmällä on
pitkäaikainen kokemus geologiasta, kaivostekniikasta, murskauksesta,
liuotuksesta, metallien talteenotosta ja vesienkäsittelystä.
Ohimennen jutussa mainitaan että selvityksen tehnyt konsultti on Outotec-
niminen kaivosteknologia firma mutta todetaan, että Outoteck on viimeksi
tehnyt laitekauppaa Talvivaaran kanssa vuonna 2011.
Kertomatta jää, että Outoteck on alusta saakka kytkeytynyt tiiviisti
yhtiöön ja on vastannut mm bioliuotusprosessin ja metallitehtaan
suunnittelusta ja myös uraanierottelulaitos on Outotecin toteuttama
pääosiltaan.
http://www.outotec.com/fi/Media/HuginPages/2007/Outotec-toimittaa-40-mil...
Jo nämä taustat riittävät kyseenalaistamaan täysin Hesarin hehkutuksen
ammattillisesta asiantuntija-arviosta.
Outotec suhteessa tuohon kaivokseen ei ole asiantuntijaorganisaatio vaan
asianosaisorganisaatio.
Ja on muistettava, että Talvivaaraa markkinoitiin pilottilaitoksena, joka
avaisi mahdollisuuden lähteä hyödyntämään muita Fennoskandinavian
mustaliuskemalmioita. Outoteck on teknologiakauppiaana yksi keskeinen
edunsaaja jos tämä visio toteutuisi.
Niinpä se, että Outoteck tekee nimettomiksi jätettyjen työntekijöiden
voimin selonteon ja arvion kaivoksen jatkamisesta on nähtävä osana yhtiön
liiketoimintastrategiaa. Tottakai yhtiölle on edusllista jos valtion
rahoilla yhä vain yritetään saada konseptia toimimaan. Otsikon lause
tuoreesta asiakirjasta kylläkin pitää paikkansa. Asiakirja on tuotettu
päättäjille keskellä tätä kriittistä keskustelua alasajon
mahdollisuuksista.
Outotec on häärännyt kulisseissa asiantuntijaorganisaation statuksella
aiemminkin. Toimittaja Marko Erolan mukaan
Outotec teki ensimmäisen päättäjille suunnatun asiantuntijaraportin jo v
2013 jolloin kaivoksen jatkomahdollisuuksia pohdittiin.
http://www.talouselama.fi/uutiset/kommentti-talvivaaran-salaisessa-palve...
Toisen kerran yhtiö ja edelleen kulissien takana konsultoi päättäjiä 2015
jolloin MTV sai käsiinsä selvityksen ja huomasi sen tekijän nimet
piilotetuiksi. Erolan mukaan myös tällöin asialla oli Outotec.
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/ministerio-salaa-talvivaara-...
Ja nyt sitten Outotecin viimeinen lobbausasiakirja on kiertänyt
päättäjillä ja Hesari kertoo ”saaneensa käsiinsä tämän luottamuksellisen
asiantuntijaryhmän asiakirjan”.
Herää kysymys oliko toimittaja osannut pyytää sitä vai toimitettiinko
asiakirja hänelle Terrafamen tai Outotecin toimesta. Joka tapauksessa
aineiston pohjalta tehty juttu on luokatonta journalismia, jossa
koetetaan kaikin keinoin vahvistaa Terrafamen ja Outotecin viestiä
kaivoksen jatkamisen mielekkyydestä.
Toimittaja tuntuu purematta nielevän yhtiön arviot ja menee vielä
pidemmälle ja kirjoittaa:
”Yhtiön keväällä esittelemien laskelmien mukaan liiketoiminnan kulut
katetaan, jos nikkelin hinta kohoaa 11 000 dollariin tonnilta vuonna 2019.
Nykyisin hinta on noin 8 500 dollaria tonnilta.”
Kirjoittaja ei kerro missä ja milloin tällaiset laskelmat on esitetty.
Julkisuuteen näitä laskelmia ei ole saatu, vaikka juuri niitä
tarvittaisiin.
Lehden juttuun liittyy myös kainalojuttu, jossa esitellään bioliuotuksen
toiminta. Kerrotaan että prosessissa malmista irtoaa nikkeli, sinkki,
kupari ja koboltti. Onko tahallista vai silkkaa asianhallinnan puutetta,
että jutusta unohtuu se kiistanalaisin metalli, uraani, jota ei
luvitettu kun kaivos perustettiin?
Yhteenveto:
Helsingin Sanomien artikkeli valaa kriittisellä hetkellä uskoa kaivoksen
toiminnan jatkamiseen tukeutuen nimettömien asianosaisten
luottamukselliseen lobbausasiakirjaan ja julkistamattomiin
kannattavuuslaskelmiin.
Tämä on vaarallista ja harhaanjohtavaa journalismia. Mikä on Helsingin
Sanomien vastuu valtion verovarojen käytöstä jos se antautuu kaivosyhtiön
lobbaukseen? Mikä on lehden vastuu osakesijoittajien mahdollisena
tietolähteenä?
Mielestäni lehti on rikkonut toiminnallaan hyvää lehtimiestapaa molemmissa
artikkeleissa ja pyydän asian käsittelyä Julkisen Sanan Neuvostossa.
Ystävällisesti tervehtien
Hannu Hyvönen
dokumentaristi
Stop Talvivaara kansalaisliikken jäsen
kansalaisjournalisti
Iisalmi
Jälkikirjoitus
En ole ollut yhteydessä lehteen, enkä pyytänyt oikaisua tai tarjonnut
vastinetta. Koen tämän turhaksi sillä lehti on pitänyt sekä Stop
Talvivaara -kansaaisliikettä että allekirjoittanut totaalisessa boikotissa
huhtikuusta 2013 lähtien. Yksikään liikkeen tiedotteista ei ole
Helsingin Sanomissa ylittänyt uutiskynnystä lainkaan, eikä aktiivien
mielipidekirjoituksia ole julkaistu.